Irene Wai Lwin Moe

Jeroma Tabellin myyttinen maailma

Kuukasvoinen lempeä hahmo, nuori, iätön tai ikivanha - istuu kuvajaistaan katsellen lähteen reunalla. Maalauksen taivas sykkii sydämenlämmintä oranssia. Maisema on pelkistetty. Se on tuttu sillä merkillisellä tapaa, jolla tunnistamme myös tuon hiljaa istuvan miehen. Ovidiuksen sointuvin säkein:


        "Puhtaan kirkas kuin hopeaa oli hohtava lähde…
        Jahtiin, helteeseen väsyneen pojan johtivat lähteen
        ääreen vesi vilpas ja viehkeä luonto..

        Kun hän sammuttaa janoansa, hän saa janon toisen:
        juodessaan ihastuu veden heijastamaan valehahmon tyhjään toiveeseen,
        olennoksi sen varjoa luullen."


Tamperelainen taiteilija Jeroma Tabell on hämmästyttävä mies. Tabell on pitkän linjan kuvataiteilija, joka taitaa niin herkän ikonimaalauksen kuin abstraktin geometrisen taiteen salat. Hän on myös upea kuvanveistäjä, jonka teokset hengästyttävät niin taidehistoriaan perehtyneen kuin satunnaisen näyttelyvieraankin.  Tabell on monivuotinen Naivistit Iittalassa -suurnäyttelyn taiteilijavieras, mutta hänen teoksensa liitävät kevein siivin perinteisen naivismin yli.

Jeroma Tabell on rikkaiden, lämpimien värien mestari, hienostuneen siveltimenkäytön  taitaja ja ihmeellisten tarinoiden kertoja. Hänen maalauksissaan liikutaan ikuisten myyttien polkuja. Lammen partaalla kuvajaistaan katseleva Narkissos ei kuitenkaan ole se kreikkalaisen tarujen tähtitaivaan itseensä rakastuva nuori houkka. Jeroma Tabell vie katsojan syvälle rinnakkaiseen todellisuuteen. Hän on kuin kuvillaan lumoava Orfeus, joka liikkuu  yhtä sulavasti tässä ajassa, kuin menneessä. Tabellin vaalea Afrodite on arkisella tavalla ikuinen rakkaus, se kaikista suurin! Keskenään vallattomasti kisailevat sarvipää ja siivekäs valkoinen olento nostavat ensi alkuun hyväntahtoisen hymyn:  eivätkö siinä olekin vanhat tuttavamme Hyvä ja Paha painimassa omatunnon kentällä? Mutta Tabell ei päästäkään katsojaa niin helpolla. Ilkamoivat hahmot viipyilevät muistissa kauan teosten jo jäätyä gallerian seinille. Tarina ei päätykään - hyvän ja pahan kamppailu on liian helppo selitys! Entäpä jos painikumppanit ovatkin Eros ja Psyche, antiikin rakastavaiset, jotka YHDESSÄ muodostavat rakkauden kokonaisuuden?


















Myyttiset aiheet palaavat taiteeseen yhtä uudelleen. Antiikin aikana ne olivat temppeleiden itsestään selvää rakennusmateriaalia. Jokainen Akropoliille nousija tunsi tarinat. Jumalmaailma oli lähellä ja mustasukkaisuusdraamat, valtataistelut ja traagiset rakkaustarinat kaikille kansalaisille tuttuja teatterin näyttämöiltä. Kristillinen keskiaika sysäsi Zeuksen, Apollon ja Afroditen hetkeksi syrjään, mutta renessanssin ja erityisesti barokin ja rokokoon taiteilijat löysivät heidät jälleen.  Ajatellaanpa Pieter Paul Rubensin tuotantoa! 1600-luvun sivistyneistö näki antiikissa - aivan oikein, oman aikansa allegorian. Zeuksen kaapuun pujahti kaikkivaltias Aurinkokuningas, jonka ympärillä Arkadian nymfit kisailivat suosikkiasemasta.

Tarinoiden ikuiset totuudet ihmismielen syvistä vesistä ovat eläneet kauan ennen kreikkalaisten tarinankertojien lauluja. Myytit ovat ihmiskunnan yhteisiä sydämenlyöntejä. Kertomuksen henkilöhahmon ulkomuoto voi vaihdella kansojen ja vuosisatojen vuorovedessä, mutta tarinoiden viisaus elää ikuisesti.

Jeroma Tabell tuo nuo kaukaiset hahmot varjoista suomalaiseen kesään. Tabellin teoksissa toistuu laajalle juuriaan levittävä puu. Elämän puu on ikivanha, jo mesopotamialaisten Gilgamesh-eepoksessa esiintyvä myyttinen aihe. Elämän puu mainitaan myös Vanhassa Testamentissa. Pohjoisten kansojen maailmanpuu, intiaanien totemit ja Kalevalan Iso Tammi kertovat kaikki ihmisen halusta tavoitella tietoa, jumalaansa ja kuolemattomuutta. Jeroma Tabellin elämänpuu on kukkiva ja usein se kantaa myös hedelmää. Jännittävän tulkintamahdollisuuden tarjoaa kuitenkin taiteilijan kuvastoon kuuluva aihelma, jossa kukoistavan puun juuret peittävät haudan. Löydämme usein keskiajan ja renessanssin mestareiden  alttarimaalauksista Kristuksen ristin juurelle kuvatun Aatamin haudan. Ihmiskunnan myyttinen kantaisä ja Kristuksen risti jatkavat tuhatvuotista ajatusta kuoleman voittamisesta. Jeroma Tabell on haudannut puunsa juurelle Afroditensä lempeän hahmon - Rakkaus elää!

Taiteilija Jeroma Tabellin taide on kiehtova yhdistelmä hienostunutta ammattitaitoa ja älykästä huumoria. Hän onnistuu tuomaan ikivanhat myytit meidän aikaamme ilman vieraannuttavia valkeita kaapuja, Zeuksen salamaniskuja ja dramaattista patsastelua. Tabellin myyttiset kuvat ovat tätä päivää: kultakutrinen Afrodite voi istua punaisessa mekossaan marketin kassalla. Sulavalinjainen Narkissos on pukeutunut farkkuihin, mutta katso: kuvajaisesta paljastuu Suden pää - alitajuinen, vietit, elämää eteenpäin vievä hillittömyys. 2000 vuotta Ovidiuksen jälkeen Jeroma Tabell on tavoittanut myytin ikuisen kuvajaisen.


FT, taidehistorioitsija Irene Wai Lwin Moe on tutkinut Kaakkois-Aasian buddhalaista taideperinnettä. Hänen erityisen kiinnostuksensa kohde on myyttianalyysi  toimintaelokuvassa. Hän on asunut ja työskennellyt eri Aasian ja Lähi-idän maissa, työskennellyt Suomessa Kuopion, Varkauden ja Riihimäen taidemuseoissa, opettanut taidehistoriaa ja kuva-analyysia eri oppilaitoksissa ja julkaisut kirjoja. Tällä hetkellä hän työskentelee toiminnanjohtajana, Naivistit Iittalassa -säätiössä.

 
BACKGALLERY.html
NEXTPAKINA.html
TABELLTABELL.html
GALLERYGALLERY.html
CONTACTCONTACT.html
PAKINAPAKINA.html
JEROMAJEROMA.html
MYYTTINEN
MAAILMA

Aamiainen ruohikolla (Manet – Tabell), Akryyli, 50x61, 2016